Eläintuotannon oikeutus
Häkkikanaloiden kanat viettävät koko elämänsä A4-paperiarkin kokoisessa tilassa. Sikaloiden häkeissä viruvilla eläimillä ei ole muuta tekemistä turhautumiensa purkamiseen kuin kaltereiden pureskelu. Broilerihallin 20 000 kanaa ovat stressaantuneita ja kärsivät koko elämänsä ajan. Kasvattamoiden olemassaolo perustuu eläinten arvon kieltämiselle. Eläimiä pidetään niin arvottomina, että niiden käyttö lähes mitä tahansa omaa päämäärämme varten nähdään oikeutettuna. Eläintehtaissa tuntevien olentojen ainutkertainen elämä viedään ihmisten makutottumusten takia.
Emakko häkissä
Meillä ei ole oikeutta syödä toisia tuntevia olentoja

Arvotamme eri eläimiä eri tavoin riippuen suhteestamme niihin. Lemmikkieläiminä pidettävien eläinten arvo on erilainen kuin tuotantoeläiminä koettuen. Lemmikkieläinten asemaan on helpompi asettua, koska usein ne ovat läsnä arkielämässämme toisin kuin tuotantoeläimet. Lemmikin omistajat tietävät eläintensä olevan tuntevia yksilöitä, jotka pystyvät kokemaan kiintymystä, vihaa, pelkoa, kipua, iloa ja monia muita tunteita. Ymmärrämme lemmikkieläinten olevan yksilöitä.

Kanat, tai muutkaan tuotantoeläimet, eivät eroa tässä suhteessa lemmikeistä. Sian ja esimerkiksi koiran kokemukset maailmasta ovat epäilemättä erilaisia, mutta ero on asteittainen eikä laadullinen. Älykkyydeltään koira ja sika vastaavat melko pitkälle toisiaan. Jokainen broilerihallin kana on myös yksilö. Tuotantoeläimiksi luokitellut eläimet ovat aivan samalla tavoin tuntevia olentoja kuin lemmikitkin, mutta niiden arvoa ei vielä kunnioiteta. Ihmiset olisivat raivoissaan, jos koiria kasvatettaisiin lihaksi kuten sikoja.

Eläinten käyttöä pyritään oikeuttamaan vetoamalla eläinten vähäisiin henkisiin kykyihin. On totta, että eläimet eivät pysty puhumaan, kirjoittamaan tai vaatimaan kunnioitusta itselleen, mutta eivät kaikki ihmisetkään kykene näihin asioihin. Ainoa merkityksellinen seikka eläinten käytön oikeutuksen kannalta on kokemuksellisuus. Eläimet ovat tuntevia yksilöitä, jotka kokevat maailman jonkinlaisena. Meillä ei ole oikeutta syödä toisia tuntevia olentoja, ovatpa nämä sitten kanoja, sikoja, koiria tai ihmisiä. On väärin riistää eläimeltä sen ainut elämä siksi, että olemme tottuneet tietynmakuiseen ruokaan.

Eläintuotannon suurin vääryys on se, että eläinten käytölle ei ole mitään oikeutusta. Eläimet eivät ole omaisuutta, vaan tuntevia ja itsessään arvokkaita olentoja. Suurempien häkkien ja 'inhimillisempien' teurastusmenetelmien vaatiminen ei riitä. Kunnioita eläinten arvoa ja ala vegaaniksi jo tänään.

Kirjallisuutta eläinten oikeuksista:
Aaltola, Elisa 2004: Eläinten moraalinen arvo. Vastapaino.
Singer, Peter 1991: Oikeutta Eläimille (Animal Liberation, 1975). WSOY. Uudistettu painos 2007.
 
 
Copyright 2015 Julma totuus - tehotuotanto.net.